Pidennetty viikonloppu ja suuren hirsimökin lämmitys ainoana askareena. Ei toisista ihmisistä lähtöisin olevia ääniä – tai oikeastaan mitään ääniä – missään.
Tuoreen lumen peittämät maisemat näyttävät mukavan valkeilta aina taivaasta jään kannelle asti.
Polkuja ei varsinaisesti enää löydä, Marraskuun viimeisen viikon lumi on painanut varpuja tiiviimmäksi ja muutaman sentin lumikerros on viimeistellyt muiden liikkeistä syntyneet jäljet piiloon. Siellä täällä voi kuitenkin huomata alueen pienten asukkaiden jalkojen, häntien ja pyrstöjen jälkiä, maan tasalla on aamuhämärissä ilmeisesti ollut ruuhkaa.
Kaakkolammen eräkämppä on vanha metsähallituksen ojitussuunnittelijoiden hirsimökki vuodelta -48 ja sen ympäristö on kauniin erämaista ja monimuotoista soidensuojelualuetta Ylöjärvellä puhelinverkkojen ulkopuolella.
Vieraskirjat ovat aina parasta antia missä tahansa paikassa, mahtavia tarinoita ankarista sääolosuhteista ja kommelluksista.
Tällä hetkellä Tiinan jalkakokeilujen yms. johdosta kun emme oikein pääse yhteisille pidemmille reissuille niin nämä vaihtoehdot ovat aivan täydellisiä jotta pääsee helposti luonnon helmaan katselemaan auringonlaskua kohti leijailevien pilvien matkailua. Jos oikein haluaa niin tästäkin pääsisi hyvin nopeasti Seitsemisen kansallispuiston poluille mutta tuntuisi hölmöltä lähteä näin rauhallisesta paikasta yhtään mihinkään. Valon eri vaiheiden seurailu tarjoaa riittävän vaihtuvia maisemia jo yhdellekin näyttämölle.
Aika kuluu kuin siivin ja usein tulee mietittyä että erakkomaiseen elämään on pelottavan helppoa sujahtaa, kuinkahan kauan menisi että tylsyys kävisi ylitsepääsemättömäksi? Talven ylitse olisi helppo hiihdellä mutta tulisiko keväällä muuttolintujen mukana rauhattomuus ja tarve hyökätä poluille? Nyt lampien jäätyminen on nostanut jopa laulujoutsenet lentoon ja niitä lentää kiireisesti useita tusinan linnun auroja päivässä kohti vielä avoimia eteläisiä vesiä. Se jättää kovin haikean tunteen mutta niiden lento ei kuitenkaan houkuttele yhtään mukaansa. Omalla tavallaan niiden muutto vain kertoo pimeämpään levon aikaan siirtymisestä, liekö keväällä käy päinvastoin.
Lammen jää kantaa jo, lopulta niin hyvin että avannon auki hakkaaminen vaatii jo ihan kunnolla kirveen heiluttelua. Joutsenet varmaan kiittäisivät jos hakkaisin niille lepopaikan auki tähän rantaan, kuitenkin tyydyn lopettamaan pieneen aukkoon josta saan saunavedet. Tutkiskelen hieman lampea mutten paksusta jäästä huolimatta kuitenkaan rohkene liikkua keskemmälle vaan pysyttelen reunalla missä jää tuntuu järkähtämättömän kovalta. Kuura on muotoillut nousevasta kosteudesta jäisiä lehtiä ja ruusukkeita, herkkääkin herkempiä taideteoksia jotka räsähtävät rikki heti kun tuuli vähänkään pyyhkii jään pintaa. Niin paljon ihmeellisyyttä ohikiitävän pieneksi hetkeksi että annan mielelläni hetken ajastani jotta voin toimia näyttelylle yleisönä.
Jäiden päällä on aivan mahtavaa päästä taas liikkumaan, päästä näkemään metsiä polkujen ulkopuolelta ja liikkua valon mukana soiden ropisevilla mättäillä kuin valon säde, estämättä ja vapaasti. Hiljaisuuden keskellä askeleiden narskuminen ja rapsahtelu kaikuu korvissa kovaa, koveneva ääni kertoo pakkasen kiristymisestä iltaa kohti ja sen tuntee myös nipistelynä poskilla. Pimeää ja kylmää vastaan sytytetty nuotio tarjoaa lämpimän sataman johon vetäytyä kun taivaan lämpimät kajot alkavat häipyä.
Lähimaaston maisemia ja paluumatkan pistäytymisiä.
Metsistä huipuille 