Pohjois-Karjala

Suloisessa Suomessamme

oisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme,

laulun laaja kotimaa!

:,: Lauluna sen kosket kuohuu,

järven aallot loiskuaa,

säveleitä salot huokuu,

ikihongat humajaa. :,:

Karjalaisten laulu – Etelä- ja pohjois-karjalan maakuntalaulu

Kuvat päivittyvät myöhemmin tarkempine teksteineen, kaikkiin mainittuihin ja muutamaan muuhun tulossa. Porkkalanniemi Uudellamaalta ja Hailuoto Pohjois-Pohjanmaalta toimivat ensimmäisinä lähes valmiina.

Patvinsuon kansallispuisto

Lieksa

Suomujärven kierrosreitti on pitkähkö (n. 16km) mutta helppokulkuisimpia ympyrälenkkejä mitä olen kulkenut. Järven laitaa mutkittelevilta poluilta reitti ohjautuu aina välillä pistäytymään valkoisilla hiekkarannoilla ja ylittämään kimaltavaa järveä harmaan jäkäläisiä siltoja pitkin. Kangasmetsää halkovat polut jatkuvat vatupassilla tarkistetulla tasaisuudella useamman kilometrin, niillä kävelyn helppous tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet tarkkailla runsasta lintukantaa.

Patvinsuon kierros Terestin laavulle reitti vie korotettuja pitkoksia pitkin aavan suon auetessa ympärillä. Suomaisessa yksinkertaisuudessaan kaunista mutta mielestäni varsinainen koko kansallispuiston helmi löytyy vasta n. kilometrin verran myöhemmin.
Nimittäin vanha vihertävä suopalsta niittyvilloineen, aikoinaan karjan rehuksi viljelty, jonka kätköissä pitkokset kiemurtelevat oli todella upea ja vaikuttava näky kesäisen lämpimässä säässä. Siitä kun matkaa vielä jatkaa luonnontilaisen, satasaarisen, valkean hiekkarantaisen ja upean Koitereen rantaan syömään jää retkeilijälle tunne kuin olisi kokenut jotain autuaallista.

Petkeljärven kansallispuisto

Ilomantsi

Pienimmästä kansallispuistostamme Petkeljärvestä tekisi mieli sanoa että pieni ja sievä kuten kävijänsäkin mutta vähintäänkin toisessa osassa tulisin silloin omalta osaltani valehdelleeksi 😉

Reitin alku on osa pienempää luontopolkua jonka aikana ehdin jo hieman pelästyä että näinköhän löydän puiston sielua. Ikiaikaiset harjupolut yli 10 000 vuotta vanhoilla harjuilla, joita eläimet ja ihmiset ovat kulkeneet ympäristön ollessa veden vallassa, ovat vaikuttavia eikä niiden rooli sotahistoriassa yhtään vähennä tuota loistoa. Mutta edellisten päivien pitkät retket sekä kuuma päivä taisivat vaatia veronsa eikä innostus tahtonut herätä.

Ruokatauolle kuitenkin istuessamme jäimme kuuntelemaan honkien humisevia tarinoita menneiltä vuosilta ja matkan jatkuessa kaikki olikin selkeää. Harjujen jälkeen alkaa kauniit polut ja pitkokset jotka kuljettavat nopeasti vaihtelevien maisemien lävitse ja viimeistään siinä vaiheessa, kun edessä aukesi suuri mäntyjen muodostama portti metsän siimekseen, olin jo aivan myyty.

Autiovaaran luontopolku

Osa Patvinsuon kansallispuistoa mutta hieman syrjemmässä