Kainuu

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien pää!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.

Nälkämään laulu – Kainuun maakuntalaulu

Kuvat päivittyvät myöhemmin tarkempine teksteineen, kaikkiin mainittuihin ja muutamaan muuhun tulossa. Porkkalanniemi Uudellamaalta ja Hailuoto Pohjois-Pohjanmaalta toimivat ensimmäisinä lähes valmiina.

hossan kansallispuisto

Hossa on tuo kansallispuisto jossa kelot koristavat polkujen vierustaa lähes samalla lailla kuin kukat jossain etelämmässä.
Se tunnetaan myös sen kivikautisista kalliomaalauksista, julma-ölkyn rotkosta, kirkkaista ja kalarikkaista vesistä, jaden vihreistä lammista, tukinuitto joista, hiljaisuudesta ja rauhasta sekä tietynlaisesta helppoudesta mikä puistossa on jotta ylipäänsä pääsee liikkumaan, kalaan, veneelle yms. Tähän mennessä uusimpana kansallispuistonamme Hossassa on panostettu myös esteettömiin reitteihin ja mahdollisuuteen vuokrata kulkemisen mahdollistavia välineitä.

Hiidenportin kansallispuisto

Kovasinvaaran Hiidentansseissa tanssittiin muinoin niin että pelästynyt Hiisi keräsi karhunsa, sutensa, ahmansa sekä ilveksensä ja pakeni rotkon pohjalle, josta sen kerrotaan vielä tänäkin päivänä mulkoilevan retkeilijöitä.
Samoin pakenivat ”käpykaartilaiset” vuosia sotien aikoihin samoihin paikkoihin, ja vielä onnistuneesti.
Tämän kauniin jokilaakson ympärille on keskittynyt kaunis ikiaikainen maisema jota koristaa keväisin sinipyrstön laulu. Samoilla laitamilla on vanhojen tilojen perustuskiviä vielä nähtävissä muistona menneestä ajasta.

varisköngäs

Varisköngäs on helposti saavutettava kaskadi n. 9 km Suomussalmen keskustasta. Ehdottomasti käymisen arvoinen katseltava jos reitti kulkee Ämmänsaareen tai sen tietämiltä.
Aittokoskentieltä löytää p-paikalle josta on vain jokunen sata metriä matkaa tasanteelle putouksen alle, sen putouksen voi kuulla kutsuvan jo kaukaa metsän uumenista ennenkuin vedestä näkee vilaustakaan.
Valtava sulamisveden aikainen ryske ja pauhu on erittäin vaikuttavaa sekä energisoivaa luonnonvoimien näytöstä, se lataa akkuja kuin voimakkain auringonpaiste konsanaan.

säynäjäsuo

Suomussalmi

Säynäjäsuo kuuluu ihan ehdottomiin ikisuosikkeihini, paikka jossa aina mielellään menee käymään kun se vain mahdollista. Hohtoa ei yhtään vähennä se että n. 90% käynneistämme on muuttunut lähes salamannopeasti ukkostavaksi, Kainuulainen erikoisuus.
Säynäjäsuon osuus tekee lenkin laajan suon läpi ja sen laidoilla sekä yhdistellen nuo kauniin avoimet suomaisemat Säynäjäjärven kimaltavaan pintaan. Kesäisin tuo jälkimmäinen kohta, pitkosten siirtyessä ensin vanhasta metsästä järven rantaan kulkemaan ja siitä eteenpäin kukkiville suovillaniityille, on yksi mieluisimmista paikoista mitä voin kuvitella.
Matalasuon osuus koko kierroksen (kaikkineen n. 9km) puolessa välissä ja lenkin matala-ahon alue on taas rauhaisan tunnelmaista polkua joka lopulta nousee kapeille harjuille korkealle ympäröivän metsän latvuston tasalle palaten lopulta takaisin alas Säynäjäsuon poluille. Ehdottomasti paikka jossa voi pysähtyä, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja olla varma että tuo ilma on puhdasta.

Kalmosärkät

Suomussalmi

Vuonna 1952 teki eräs kansakoulun luokka sattumalta löydön, hiotun kiviesineen palan hiekkaharjanteelta. Siitä alkoi paljastumaan särkän merkittävä historia asuin- sekä metsästysalueena ja välietappina jonka käyttö ajoittuu aina historiallisen ajan ja rautakauden kautta kivikaudelle asti.
Löytöjen määrä on sittemmin kohonnut useisiin tuhansiin ja niillä on pystytty mm. selvittämään kivikautisten kalastajien tapoja ja saaliita sekä alueen merkitystä kaupankäynnin paikkana rautakaudella.
Kalmosärkkien nimi johtuu sen viime vuosituhannen alun käytöstä vainajien tilapäisessä säilytyksessä ennenkuin heidät voitiin kelien salliessa kuljettaa kirkkomaahan. Pehmeän hiekkamaan ja hyvien vesiyhteyksiensä johdosta alue soveltui tähän mainiosti.
Talvisodan aikana puna-armeija valtasi vastarannalla sijaitsevan Juntusrannan ja särkkien koillisen osan, suomalaisten asettuessa puolustamaan luoteista osaa. Hyökkäys ei edennyt enää suomalaisten linjojen ohi.

Hyrynsärkät

Viimeistään sillalla leuka loksahtaa ja putoaa. Kiemurtelevat pitkokset ovat tuoneet meidät tähän viheriöivän jokilaakson äärelle, sen joki lähtee kiemurtelemaan molemmilla puolillani kuin sormea koukkien – tule, seuraa meitä..
Nousen ylös harjulle jossa polku jatkaa samaa kutsuvaa tanssia, kuin nuotiosavu joka kutsuu retkeilijää lämpöönsä. Ajatukset harhailevat välittömästi vanhoihin aikoihin kun tämä polku muodosti osan Vienan reittiä, reittiä jota Lönnrot on myös vaeltanut. Onko silloin kuljettu tuohireput selässä, miltä silloin on näyttänyt?
Korkealta ihailemme taas alhaalla virtaavaa jokea, kuinka tärkeä kulkuväylä sekin onkaan ollut. Laskeudumme alas sen vierelle katsomaan vanhaa merkkipuuta ”Satalatvaa”, sen pinnassa on kaksi kirveellä veistettyä pilkkaa joihin on kaiverrettu luvut 1685 ja 1787. Tekisi mieli koskettaa kaiverruksia ja matkata 400 vuotta taaksepäin niiden tekemisen hetkeen, mutta en tee niin, ne ovat säilyneet näin kauan ja toivottavasti säilyvät vielä pitkään.
Nousemme takaisin ylös, mutta ennen kuin jatkamme, kuuntelemme hetken tuulta, se on todella raju ja lähes heiluttaa hiekkaista maata. Mitä ovatkaan ihmiset näillä poluilla ennen tehneetkään kun luonto on näyttänyt voimaansa?