Hiekasta syntynyt
Hailuoto-saari on syntynyt kun hiekan kide löysi toisen ja, lyhennetysti, nyt Perämeressä on saari joka on luokiteltu suojelluksi kansallismaisemaksi.
Kauan siinä kesti. Ruotsin puolella hiekanjyvä nousi pohjasta ja lähti pyörimään virran vietämänä kohti itää. Matkallaan se kohtasi mitä hienoimpia veden eläviä ja liftasi ajopuiden selässä säästääkseen voimiaan. Tuulen vietävänä matka jatkui ohi rannan kaislikoiden ja heinikoiden kohti sen lopullista määränpäätä – kalsareitani. Hiekkarannalla eläminen johtaa nimittäin vain yhteen lopputulokseen, kaikkien vaatteiden täydelliseen tamppaukseen.
Hailuodon lautat
Lautat kuljettavat Oulunsalon lauttarannasta saarelle n. puolessa tunnissa. Ruuhkaisina aikoina voi omaa vuoroaan joutua odottamaan ja helteisimpinä päivinä kannattaakin miettiä kahdesti menoa jos jo mennessä on paljon väkeä.
Saaren halkaisevan tien päästä päähän ajaa n. puoli tuntia. Lauttarannan vastakkaisella puolella odottaa Marjaniemen hiekkarannat ja keskivaiheilta löytää kaupungin palveluita kuten mm. kaksi markettia ja huoltoasema.
Ainutlaatuinen
Hailuoto on omaa luokkaansa, tässä maassa samanlaisia ei vain yksinkertaisesti ole. Sen dyynit ovat suojeltuja koska vuosisatainen hiekan kerääntyminen on tarjonnut mahdollisuuden elää kasveille joille ei muualta löydy jalansijaa.
Hiekkapohjainen maa tekee kävelemisestä nautintoa saarta halkovilla hiekkateillä ja rantabulevardeilla.
Rantaviivoja pitkin patikointi onkin kovin yksinkertainen ja helppo retkeilymuoto vaikkei asumusten ja mökkien takia aivan veden rajaa pääsekään kaikkialla kävelemään. Ja voin luvata, samanlaista retkeilyreittiä ei muualla taatusti ole.
Mutta nauttia voi helpommallakin. Aivan Marjaniemeen asti, saaren kärkeen, pääsee ajamaan perille ja sieltä lähtevillä pitkoksilla voi kulkea pyörätuolillakin. Ja jos tässä luontokeskeisessä maassamme eniten ihailen jotain, niin juuri sitä, että mahdollistetaan kaikkien oikeus luontoon ja kauniisiin maisemiin.
Metsistä huipuille 