Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa. :,:
Karjalaisten laulu – Etelä- ja pohjois-karjalan maakuntalaulu
Pöröpeikon polku
Parikkala – Peruspohjantie 530
Luontopolku 3km vaikea
Retkikertomus Pöröpeikon polulta 11.9.2021 luettavissa tästä.
Pöröpeikon luontopolku sijaitsee Parikkalassa, aivan Etelä-Karjalan luoteiskulmassa. Pääosin vanhaa laatokankarjalaista kuusimetsää joka mutkittelee nousien ja laskien Ison Pörönmäen ympäristössä. Itse Pörönmäeltä avautuu komeat näkymät pitkälle lähistön salojen yli kun taas metsän suojassa kulkeva polku tarjoaa rauhallista tunnelmointia sen uumenissa.
Jyrkähköt nousut ja laskut sulamisvesien kuluttamilla poluilla tekee reitistä vaikean, ei niin etteikö sitä olisi ihan mukavan rentoa kulkea vaan siksi että paikoin reitti on hankala esim. jalkavaivoista kärsiville.
Polku ja sen kohteet on helposti ja selkeästi merkitty oranssein merkein ja kyltein.
Pörölammen kainalossa kauniisti metsän suojissa sijaitsee tilava laavu, tulipaikka pöytineen ja huussi.
Laavun luota reittiä voi myös pidentää lähtemällä Rajojen reitille, mutta sama reitti voi toki myös tuoda risteyskohtaan muitakin yöpyjiä. Tuskin kovinkaan runsaasti.
Vuokrasauna palvelee myös Pörölammen rannalla, kovin houkuttavan oloinen paikka mäkien ja kuusten suojassa. Itse haluan tämän saunan ainakin jossain vaiheessa päästä kokeilemaan – ehdottomasti.
Hienoa maisemaa, polkuja ja metsää pienessä paketissa, käynnin arvoinen retkikohde ehdottomasti.
Haukkavuori
Rautjärvi – Haukkavuorentie 235 (korkeammalle autolle myös vuorenperäntien pääty)
Luontopolku 800m x 2 keskivaikea
Lyhyellä kävelymatkalla saavutettava näköalapaikka 79 metriä alempana siintävää Sarajärveä ylempänä ja kaikkinensa 171 metriä korkea avoin kallionlaki, jossa ei ole kovin paljoa puita estämässä näkymiä ympäröivään maisemaan.
Uudenkaupungin rauhan rajamerkintä 300 vuoden takaa. Keskellä rajaviiva ja vasemmalla Venäjän risti sekä oikealla puolella Ruotsin kruunu. Alla vuosiluku 1722. Etelä-Karjalan korkeimpana paikkana kohta on kyllä hyvin ymmärrettävä ja selkeä rajapaikka.
Samoilla kohdilla ollut myös aikasempia rajamerkintöjä, vuosilta 1323 (Pähkinäsaaren rauha) ja 1595 (Täyssinän rauha) mutta ne eivät ole enää näkyvissä. Tuokaan merkintä, kutakuinkin korkeimmalta kohdalta, ei enää kovin paljoa näy ja nykyinen runsaampi retkeilijäliikenne joka talloo suoraan sen ylitse ei varmaan asiaa auta.
Kaikkineen helposti saavutettava paikka hienoine näkymineen ja historiallisine alueineen.
Kemppilän Suursuo
Ruokolahti – n. Ahvosenkyläntie 216, Kemppilä kohdilta lähtee syväurainen hiekkatie suon laitaan.
Tee-se-itse reitti / vaikea
Ei niinkään varsinainen retkikohde mutta omanlaisensa kuriositeetti Etelä-Karjalan pohjoisrajalla. Ei pitkoksia tai polkuja, jokunen piilokoju suon reunoilla eli todennäköisesti keväällä joko kurkien tai teerien suosima pläntti.
Perille vievä tie on kivikkoinen ja paikoin urat menevät syvemmiksi.
Ajatuksia 11.9 käynniltä
Ei missään eikä mitään ja silti samalla kaikki samassa. Syrjäinen suoalue ilman opasteita ja reittejä rytyyttävän syväuraisen maastotien päässä. Suo hyllyy kuin vesipatja, askellus keinuttaa maaperää pintakasvuston alla mutta pinta on kuitenkin riittävän kuiva ja vahva ettei jalka läpäise sitä.
Heinien väri parhaimmillaan ja sinnikkäät männyt karussa maaperässä yksinäisinä, muuta täällä ei sitten olekaan ja houkuttavampaa tutkimuskohdetta saakin siksi etsiä.
Jokunen teeri lehahtaa metsän suojiin turvaan, muuten muuten saan astella täällä yksin. Ajatukset keskittyvät jalansijojen tarkkailuun ja tuulen kuljettaman happaman tuoksun hengittämiseen, yksinkertaista ja niin tunnelmallista. Ympärillä ei ole mitään ja minulla on juuri se mitä tarvitsen.
Metsistä huipuille 