Kategoria: seitseminen

”Täällä on vielä noita ikivanhoja, ihanteellisesti kehittyneitä petäjiä, joiden kannotkin jo ovat muualla lahonneet”

Kirjailija ja valokuvaaja I.K.Inha 1800-luvulla puhuessaan Seitsemisen alueesta.

Edellisen vuoden viimeisinä tunteina saavuimme Teerilammen rannassa sijaitsevalle eräkämpälle. Vanha ojamiesten kämppä jota ympäröi suuret kuuset ja petäjät. Tosin tuohon aikaan illasta emme vielä sen kummemmin tienneet ympäristöstä muuta kuin että on tie ja tien vieressä puita. Porstuallinen mökki oli erittäin tilava vaikkakin vielä pakkasen puolella joten ilotulitteiden virkaa vuoden vaihtuessa toimitti hellassa ritisevät ja paukkuvat puut sekä ulkona tuikkivat tähdet.

Aamun sarastaessa pieni tutkimusreitti ympäristöön antoi vähän paremman kuvan siitä mihin ollaankaan tultu, Seitsemisen kansallispuisto kun muuten on tuttua mutta tämä kyseinen mökki sijaitsee hieman syrjäisemmällä laidalla johon emme ole vielä tutustuneet.

Hiljaista ainakin on ja on mukava merkki tulevalle vuodelle että sen ensimmäiset hetket vietetään rauhassa ja hiljaisuudessa narskuvan lumen saattelemana. Lammen rantaa kohti saapuessa pääsin myös vuoden ensimmäiseen pyllymäkeen lumen luiskahtaessa kalliolla jalan alta ja sen alta paljastuvan jään viedessä mukanaan alas. Onneksi liuku lähti niin sulavasti ettei kummempaa kolausta ehtinyt sattumaan. Pilkkijät olivat jo hämärässä asettuneet lammen jäille, siihen istutetut kirjolohet mielessään he ilmeisesti olivat vuotensa aloittamassa.

Luminen metsä enemmänkin omia jalkoja kutsuen lähdimme alueen metsäteille ensin autolla ja sopivissa paikoissa kävellen jatkamaan tutkimusretkeä.

Auraamattomilla teillä lunta oli juuri ja juuri pohjaan asti, yhdistettynä aiemmin peililiukkaaksi jäätyneeseen tien pintaan oli ajaminen täynnä yllätyksellisiä suuntia auton kovasti halutessa tutkia kaiken maailman ojia ja kantoja lähemmin mutkaisilla sekä mäkisillä teillä. Jonkin aikaa metsäautoteiden umpitiellisiä silmukoita tutkittuamme otimme suunnaksi lähistöllä olevan Latoveden laavun, kartan mukaan niemenkärjessä sijaitsevan hiihtäjien taukopaikan.

Metsän halki siellä ei ainakaan kukaan ole käynyt vähään aikaan kun polkuja ei lumen alta näkynyt ollenkaan. Kauniin koivikon lävitse käpytikkojen valvovan silmän alla suuntautunut matka oli lyhyt mutta tarpominen varvikkoon laskeutuneen syvähkön lumen keskellä oli kuluttavaa ja tuntui kovin paljon pidemmältä. Kyseiselle laavulle kait matkat yleensä suuntautuvat suksien päällä jään poikki latuja pitkin tai kesällä veneellä. Lopulta kuitenkin järven suunnasta voimakkaammin metsään paistava matala valo ohjasi oikealle paikalle laavun vierelle.

Laavun edessä itsessään ei ollut tulipaikkaa vaan se sijaitsi parikymmentä metriä rantaa kohti, oikein kauniilla paikalla aivan niemen kärjessä, ei pääse minkään varjo estämään valohoitoa.

Puuhuoltoa ei ollut mutta yksi mukana tuotu halko ja toisen lainaten laavulle kasatuista jämistä yhdistäen pistimme tulet käyntiin ja pannun kuumaksi. Odottaessa kihinän alkamista aurinko paistoi ilman estäviä pilviä ja yllätykseksi sillä oli hieman lämmittävää voimaakin jopa, liekö ottanut lisää tehoa järven pinnan valkeasta koskemattomasta lumesta. Jokatapauksessa tuulessa ja pakkasessa kylmettyneille poskille se oli oikein mukava ja piristävä vieras.

Ihmisten pariin

Saari-Soljasen avointen soiden parissa pääsi nauttimaan vielä pienestä lenkistä ennen valon katoamista petäjien latvusten taakse.

Jää oli muodostunut koivun oksien ympärille ja ne kalisivat hauskasti tuulen niitä liikuttaessa. Polut olivat tallautuneet leveäksi ja täällä näkyi sekä kuului jo muita ihmisiä ensimmäisen päivän retkellä. Aamun pilkkijöitä lukuunottamatta emme muuten olleet edes jälkiä nähneet.

Pois ihmisten parista

Virkistynyt ruokahalu oli hyvä syy palata mökin pihapiiriin laittamaan ruoka ja kahvi tulille, johan tässä edellisistä tulista oli kuitenkin jo lähes pari tuntia, savun tuoksun addiktion kanssa ei voi leikkiä. Hiipuva valo toki oli myös suuri syy, on helpompaa leikellä ja valmistella ainekset luonnon valossa kuin otsalampun kanssa. Joten kahvipannu halkojen päälle ja ruoan valmistuksen pariin. Kallion päällä sijaitsevalta nuotiopaikalta oli nätti näkymä jäätyneelle lammelle ja sen reunoja koristavien puiden taakse katoavan auringon värien pariin.

Valo hiipui ja värit voimistuivat samalla kun ruoka valmistui kunnes lopulta oli aika käydä päivän tärkeimmän työn pariin – ruokailun. Kiristyvä pakkanen ympärillä ja nuotion loimotus enää ainoana valona oli ruokahalu jo aivan huipussaan ja lämpimät annokset upposivat nälkäisiin lähes pureksimatta.

Täysin suunnittelemattomaksi päiväksi olimme löytäneet mukavasti kaikenlaista uutta tutkittavaa ja ruoan jälkeen mökkiä lämmittäessä olikin kovin raukea ja tyytyväinen olo. Vuosi oli alkanut kauniisti ja rauhallisesti – nyt hieman hormissa kohisevan lämmön kuuntelua kirjan parissa ja illemmalla tähtitaivasta ihailemaan. Pidän kovin paljon näistä talvisen ajan lyhyemmistä valoisista hetkistä, niihin on helppo panostaa kaikki energia ja sitten vetäytyä hetkeksi paikoilleen kunnes mahdollisesti kirkas ilta houkuttaa puoleensa. Kevät/kesällä taas sitten on valmis ja energisempi posottamaan yötä myöten kun valoa riittää.

Välillä pakkasesta tulien ääreen juurtuessa ei takaisin kylmään siirtyminen ole välttämättä ollenkaan houkuttavaa mutta julmasti itsensä riuhtaisten sekin lopulta onnistuu – kannattavaa se kyllä on aina.

Onneksi olin ehtinyt hieman katsella lammen ympäristön maisemia valoisaan aikaan jotta osasin luovia liukkaita kallioita alas (pystyssä tällä kertaa) lammen jäälle tähtitarhan alle. Kameraan tallentui viitteitä jonkinlaisista ihmisen valoista mutta silmä ei niitä erottanut. Hiljaisuus ja tähdet sekä välillä siellä täällä pakkasen paukauttamat puut tai lampea pitkin kiirivät jään rasahdukset antoivat päivälle yhtä hienon lopetuksen kuin oli aloituskin ollut.

Teerilammen laavu

Aamukahvit hellan lämpimän ritinän vieressä ja kartasta ympäristöä opiskellen ennen kuin jättäisimme mökin taaksemme siirtyessämme lammen päässä olevalle Teerilammen laavulle.

Tälläkin kertaa oli hyvä idea ottaa pari halkoa mukaan sillä puuvarastossa puut olivat tukkeina ja saha katki. Poikien kesken jätimme Tiinan tulien transsiin tunnelmoimaan lähtiessämme tutkimusmatkalle nukkuvien honkien keskelle.

Kaunista maastoa johon rouskuvien askeleiden nostattama suopursun tuoksu tuo oman tunnelmallisen leimansa. Korpi on niin kovin kaunista kun siellä saa huvikseen taivaltaa, mutta ymmärrän kyllä hyvin kaikki entisaikojen kirosanat jotka syrjäisille korpimaille ovat langenneet. Pitkää matkaa korpien läpi vaeltaessa kun lämmin tulee varmasti.

Kiitos seurasta ja kahvikippis!