Ensimmäiseksi jotain aivan muuta kuin luontoa sillä tämä on outoa ja hämmentävää. Olen omimmillaan pimeissä metsissä, luolissa ja huonoissa sääolosuhteissa, mutta tämä, tämä on jotain minkä parissa koen olevani kuin pesästä pöllähtänyt linnun poikanen. Tämän TÄYTYY olla jonkinlaisen kidutuksen muoto. Ei ihmisen, jonka käsi on tottunut kaarnan pintaan, kuuluisi kuljettaa sormiaan sileillä näppäimillä. Joudun kuvittelemaan itseni rannalle ja näppäimistön hiekan alle. Sormissa polttelevan hiekan alta etsin sopivien näppäinten muotoisia kiviä ja hiljalleen kide kiteeltä hiekka alkaa väistymään ja sanat löytävät paikkansa. Digitaalinen maailma on niin erilainen, mutta tuomalla sen omalle pelikentälleni se alkaa taipua tahtooni- ja samalla portit aukeaa.
Ideoita alkaa syntymään ja muodot sekä kirjaimet kerääntyvät toistensa perään vain tullakseen aallon pyyhkäisemiksi hetken päästä. Taito ei vielä riitä kaikkeen mitä mielikuvissani visioin ja paikoin ideoita kertyy paljon yli sen rajan että sivusto olisi ymmärrettävä ja rauhallinen. Päättäväisemmin ja vahvemmin kasaan vallit uusia aaltoja vastaan ja alan rakentamaan. Arkisen työn ohella suurin osa ajasta kuluu opetteluun ja turhanpäiväiseen ihmettelyyn eikä ole tavatonta että päivä nopeasti venähtääkin, teen tuon ja tuon vielä – sitten vasta nukkumaan. Mutta pienikin edistyminen auttaa, yksikin askel on askel eteenpäin.
Karu totuus
Työn edetessä on totuus alkanut valkenemaan että joudun julkaisemaan sivun lopulta keskeneräisenä, mutta ei aivan siinä muodossa mitä sana ehkä yleensä tarkoittaa. Haluaisin näiden rakentelujen jälkeen pystyä sanomaan että nyt on valmista, kaikki kiiltää ja on niin hienoa. Todellisuudessa minulle on valjennut että tämä tulee olemaan jatkuva projekti aina siihen asti kunnes lopulta ketarat suoriksi oikenevat. Mutta alun sekamelskan jälkeen tämä alkaa jo tuntua houkuttelevalta ja kovin helpottavalta kun päätös on tehty. Kaivan kookkaat perustukset kuntoon ja sitten vasta alan rakentamaan linnaa tukevalle pohjalle. (Toivottavasti tämä kielikuva ei ajan saatossa käänny muotoon että ensin kaivoin ison kuopan ja sitten vasta huomasin kaivata tikapuita.)
Suurimman osan työstä aiheuttaa kuvat, aivan kirkkaasti. Listasin ruutupaperille muistiin paikkoja missä olen käynyt retkellä niin että olen ottanut kohteesta kuvia ja sivuja kertyi useita. Näiden kohteiden alle aloin kaivamaan kuvakansioita valmiiksi joita taas yleisimpien kohteiden tapauksissa saattaa kertyä lähemmäs parikymmentä. Sinne sekaan taas arkisten reissujen kuvia joista löytyy valtavasti nimettömiä paikkoja joiden selittäminen ja esittely vaatii taas aivan omanlaistaan pohjatyötä. Joten karsitaan alkuun ensimmäisiksi kohteiksi isoimpia ja selkeimpiä, Porkkala sekä Hailuoto esimerkkitapauksina. Loppujen kohdalla pääsen alkuun tuomalla joitain esitteleviä tekstejä vanhoista Instagramin julkaisuista. Näin en joudu pitämään liian kovaa vauhtia, jokaikinen kohde ansaitsee kuitenkin arvoisensa esittelyn ja kohtelun.
loppusanat
Lopuksi vielä hieman siitä miksi haluan lähteä tällaista rakentamaan.
Yksinkertaisimmillaan siksi että retkikohteiden esittelyt säilyvät, niitä voi päivittää myöhempien käyntien mukaan eikä muiden tarvitse olla heti lukemassa, kohteen esittelyyn pääsee helposti palaamaan silloin kun se kullekin on ajankohtaista. Näihin esittelyihin voin linkata kätevästi vanhoja käyntejä, ajo-ohjeita, alueella viihtyviä lintuja, kasveja tai vaikka vuokrattavia mökkejä. Teen tästä sellaisen mitä haluan itse käyttää hyväkseni kun suunnittelen omia retkiäni ja sellaisena uskon sen auttavan aika montaa muutakin retkeilijää.
Mieluista päivää, muistakaa retkieväät.
Metsistä huipuille 